Omenainen pasta-tonnikalasalaatti

Monille opiskeluajoilta tuttu kammotus/ihastus saa hieman raikkautta kun sekaan heitetään yksi vihreä omena.

Ainekset:

- Pastaa

- Tonnikalaa

- Paprikaa

- (Jää)salaattia

- Kurkkua

- Maustekurkkua

-Mausteita: Öljy, Suola, Pippuri

1) Keittele pasta, makaroni, mikäikänä pakkauksen ohjeen mukaan. Siis vettä kattilaan, kattila liedelle, liesi lämpimälle ja kun vesi kuplii voimakkaasti lisää sinne valitsemasi halvin makaroni... ilman pakkausmateriaalia, eikä tarvi laittaa koko pussia ellei oo tosi iso kaveri. 8-12 minuuttia ja ollaan melkein valmiita, pitää vaan poistaa vesi kattilasta ja pilli on siihen tarkoitukseen hiton huono idea.

2) Terävän veitsen avustuksella poista omenasta kuori, viipaloi, silppua, revi ja taiteile tiesi erinäisin Conan-barbaarilta opituin teräasetaidoin leikkuulaudallasi tilanne sellaiseksi että siinä on mukavan kokoista palasta kurkusta, paprikasta, maustekurkusta, omenasta ja jääsalaatista sekä juustosta.

3) Sopivaan astiaan tämän kaiken tekemäsi kaadettuanne, pasta mukaanlukien (voit myös käyttää eväsrasiaasi) lisää perään ripaus suolaa, mustapippuria ja tonnikalapurkin sisältö (ilman vettä, emme yritä tehdä kylmää keittoa). Mikäli käytät tonnikalaa vedessä, kaada joukkoon hieman öljyä (rypsi-, rapsi-, oliivi-, jne kunhan ei palo- tai moottoriöljyä.)

4) Sekoita. Kata pöytään, nauti sellaisenaan tai laita jääkaappiin odottamaan kunnes tarvitset eväät mukaasi.

Näin alkuun nappaan kahvitauoille mukaan 2 sämpylää, ruokatauolle salaatin perään jogurtin ja raejuustoa. Karkkihampaan kolotukseen napataan pussi salmiakkia.

TAAS yksi ruoka-/reseptiblogi... ei jumalauta.

Olen huono ihminen, erityisen huono ihminen tekemään eväitä... kokkaaminen on kyllä kivaa, samoin autonrakennus. Kyllähän eilispäivän makaroonilaatikko on pirun hyvää kun sen lämmittää, vaan nykyisellään homma ei olekaan niin simppeli. Pitäisi olla jonkinmoinen ruokatermos...

Ajattelin opetella tavoille, eväitä mitkä maistuvat kylmänäkin koska lämmitysmahdollisuuksia ei ole. Tai on, mutta luulen että "sen ainoan oikean", Saarioisten jauhelihapizzan lämmitystä kuumailmapuhaltimella ei katsottaisi hyvällä.

Miten ja millä budjetilla pystyy tämä autonrakentaja syömään hyvin, vaatiiko se erityisiä ponnisteluja, turvaudunko naposteluun (varmasti, koska ajattelin samalla lopetella tupakinpolttoa), keksinkö miten hyödyntää lapsiperheen tähteitä seuraavan (työ)päivän ateriaan. Tuleeko tämän blogin pitäminen kalliimmaksi kuin Akselissa syöminen? Putoaako painoni alle 69,5 kilon? Jääkö näin väliin se päivän ainoa lämmin ateria?

Ken tietää.

Tänään valmistaudun yövuoroon... kokeilen tehdä itselleni eväät. Jättää sen tiiliskivenä kauhasta irtoavan riisipuuron työmaaruokalassa kokematta ja katsoa josko sitä pärjää yön vaikka syömällä ainoastaan sanansa jos ei mikään muu onnistu.

Ensimmäinen varsinainen reseptipäivitys seurannee siis siitä mitä keksin tulevalle yölle.

Ehdotuksia vastaanotetaan, toiveita kuunnellaan ja niitä tullaan pahimman mukaan verbaalisvisuaalisesti pahoinpitelemään muidenkin sankarhommissa ahertavien iloksi, suruksi ja todennäköisesti jopa vaivaksi asti.

Ystävällisesti,
-Mika

P.S. Ensimmäisen yön eväät tuli osteltua. Valitettavasti hyödynnän näin alkuun myös kaapissa olevia, mutta otan ne huomioon hinnassa.

P.P.S. Tiedän että se saarioisten roiskeläppä maistuu myös kylmänä.